Välineurheilua

Noniin, kahvakuulaharrastus meni askeleen eteenpäin kun kotiutin perjantaina 12 kiloisen ihanuuden - siis kisamallin kahvakuulan :). Jouduin piilottamaan sen kaappiin ompelukoneen viereen, ei saa kuulemma lojua lattialla. Jaa miksi ei, mikäs sen komeampi sisustuselementti tässä meidän muuten niin siistissä ja viimeisen päälle muodikkaassa kodissa olisi ;)...

Siinä se nyt on. 12 kiloinen rautamötikkä.

Äsken tilasin Gymboss-intervalliajastimen ja Kettle Guard-rannesuojat (jälkimmäisiä yritin ensin tilata suoraan jenkkilästä, mutta ilmeisesti olisi pitänyt maksaa Paypalin kautta eikä minulla nyt ollut aikaa käydä sitä tutkimaan, kun en ikinä ole käyttänyt moista - pah, olisin säästänyt siinä nelisen euroa ;).

Katsotaan missä vaiheessa talvea 16 kilon kuulan hankkiminen tulee ajankohtaiseksi :). Nyt toistaiseksi tuo 12 kg on hyvinkin riittävästi, tulen luultavasti tarvitsemaan vielä sitä 8 kiloista turistikuulaakin jonkun aikaa.

Keinupohjakengät

Äidilläni on ollut jo pidemmän aikaa Avi-motionin keinupohjakengät. Olen haaveillut samanlaisista, mutta hinta on ollut sen verran korkea etten ole käynyt moisia edes sovittamassa. Viime viikolla bongasin Tokmannilla korillisen Avi-motion iTone-kenkiä. Löysin sieltä oman kokoni, sovitin ja ostin. Hintaa kengillä oli huimat 39 euroa! Otin kengät heti seuraavana päivänä koekäyttöön, ja sunnuntaina testasin miten niillä onnistuu juokseminen. Aivan loistavasti! Minullahan on ollut juoksun (tai hölkän...) kanssa se ongelma että se käy sekä jalkoihin (kipeyttäen penikat) että selkään. Sen sunnuntain tonnin juoksemisen jälkeen ei ollut minkäänlaisia tuntemuksia kummassakaan paikassa :).

Ihanat keinukengät :).

Keinupohjakengillä ei kaiketi saisi kävellä ihan jatkuvasti, ettei jalkaterän lihakset joudu aivan toimettomiksi. Avi-motionin sivuilla tosin sanotaan, että "Avi-motion on uuden sukupolven keinupohjainen jalkine, joka elastisen lestinsä ansiosta ei passivoi normaalin kävelyn vaiheita, kuten varvastyöntöä. Myös paino jakautuu tasaisesti jalkapohjalle." Tarkoitus on käyttää noita tavallisten lenkkareitten rinnalla, ja esim. töissähän käytän muita kenkiä, siellä kun tulee oltua taukoja lukuunottamatta koko päivä jalkojen päällä ja kävelyä tulee aika paljon. 

Alkuun kävely keinupohjakengillä tuntui aika omituiselta mutta niihin tottuu kyllä nopeasti. Askel tuntuu rullaavan paljon sujuvammin, ja kyllä se kävely tosiaan tuntuu tuolla takalistossa enemmän kuin normaaleilla kengillä :). Samoin olen huomannut että etenkin lantionpohjan lihaksia tulee jännitettyä enemmän.

"Avi-motion -kengät tehostavat kävelyn kiinteyttävää vaikutusta ja kohdistavat rasituksen haluttuihin kehonosiin. Vatsalihakset, reidet, pohkeet ja pakarat joutuvat töihin mutta liikunta Avi-motioneilla on silti mukavaa.

Avi-motionit parantavat ryhtiä ja keventävät selän, lonkkien ja polvien rasitusta."

Tuo viimeinen lause etenkin kuulostaa tosi hyvälle. Jännityksellä odotan, että miltä selkä alkaa tuntua kunhan lopetan tulehduskipulääkekuurin.

Extremeviikonloppu

12 kg räkissä. Kuvaajan sormi oli nopeampi
kuin minä, asento jäi vähän hätäiseksi...

Viime viikonloppu oli omalta osaltani melkoista extremeä, ei niinkään lajien vaan suoritusten osalta. Kesähän meni siis heinäkuun osalta (Kolin reissun jälkeen, josta on kyllä tiivistelmä tulossa...) lähinnä laiskotellen, ei niillä helteillä yksinkertaisesti jaksanut tehdä mitään! Elokuun alussa töiden alku haittasi taas harrastuksia, kun piti opetella uudet päivärytmit siltäkin osin että lapsen aloittivat päivähoidon parin kuukauden kesäloman ja kotona olon jälkeen.

Lauantaina 20. päivä ajelin Kärkölään jossa järjestettiin Maanantaisoturit-kahvakuulakurssi. Extremeä tästä teki se että jaksoin koko kolme tuntia (okei, oli siinä n. 20 minuutin tauko välissä eikä se kuula nyt muutenkaan ollut koko aikaa räpylöissä), ja suurimman osan tein vielä 12 kg kahvakuulalla! Vau :). Tekniikkaa käytiin läpi aika perusteellisesti, Kukalla oli apunaan oma valmennettava Kirsi sekä Kärkölän Kuntokeskuksen omistaja Sami, joka on käynyt WKC Fitness Trainer-ohjaajakoulutuksen. Liikkeelle lähdettiin heilautuksesta, ja rinnallevetoa, vauhtipunnerrusta, työntöä ja tempausta hiottiin se vajaa kolme tuntia. Kovin pahoja tekniikkavirheitä en liene itsekseni ole opetellut, koska kukaan ei juurikaan tullut korjaamaan tekemisiäni.

12 kg ylöstyönnettynä. Jaksoin!

Lopussa tehtiin 10 minuutin sarja, jossa vaihdeltiin eri liikkeitä. Otin ensin 12 kg:n kuulan jonka vaihdoin heilautusten ja rinnallevetojen jälkeen 8 kiloon, sen verran alkoi olla voimat vähissä. Jaksoin kuitenkin sinnillä loppuun asti, vaikka vasemmassa kämmenessä oli jo yksi nahaton kohta... Kotiin lähtiessä kädet tärisi ja oli aika väsy olo, mutta fiilis oli aivan mahtava! Koko päivä siinä reissussa meni, ja illalla menin vielä kesäteatterin makkarakojulle myymään kun siellä järjestettiin perinteinen yönäytös, eli seuraavana päivänä oli vähän väsy olo.

No, väsy olo onneksi hävisi päivän mittaan, kun illalla oli kotikyläni urheiluseuran yleisurheilukilpailut. Extempore osallistuin kuulantyöntöön - en edes muista, milloin viimeksi olen työntänyt kuulaa, varmaan yläasteella! Siinä oli kyllä tekniikka vähän hukassa eikä se 4 kg:n naisten kuula meinannut mennä mihinkään, mutta sain pukattua sitä kuitenkin reilun 4 metriä, ilman vauhtia ;). Lisäksi juoksin 1000 metriä. Nii-in, JUOKSIN, tonnin! Ja millä harjoittelulla... no, ei millään. Puolessa välissä luulin että taju lähtee mutta sitkeästi jatkoin loppuun asti. Tavoite oli etten kävele yhtään, ja sehän piti. Lähtö- ja maalilinjojen välissä en ottanut yhden yhtä kävelyaskelta. Jes!

Siis järjetöntähän semmoinen reenaamatta rempominen on, mutta kyseessä oli tuhannen metrin juoksu, mikä tuskin tekee kauheaa hallaa terveydelle ja kunnolle - eri asia on, jos yrittäisi lähteä maratonille kylmiltään ;).

Luulen, että sen tonnin juoksemisen teki mahdolliseksi yksi asia, josta lisää seuraavassa postauksessa :)...