Vuoden vikat treenit

Eilen illalla tartuin pitkästä aikaa kahvakuulaan. En edes muista, milloin edellinen kerta oli. Fibromyalgian ja tenniskyynärpään aiheuttamat käsisäryt ovat pitäneet huolen siitä, etten tee käsillä mitään ylimääräistä. Neulonut olen kyllä ahkerasti, muutamat villasukat ja lapaset. Se on ollut kuitenkin mielelle sellaista terapiaa että neulomiskieltokäskyn noudattaminen olisi ollut aika hankalaa.

Eilinen kahvakuulatreeni ei ollut kovin kummoinen pitkästä tauosta johtuen - kasikiloisella turistikuulalla heilautukset (sekosin laskuissa - noin 30 per käsi), rinnallevedot, rive + vauhtipunnerrus sekä tempaus. Mutta oli se vaan ihanaa! Tiesin jo ennakkoon, missä se tuntuu eniten. Toki hartiat ja ojentajat ovat vähän arkoina mutta eniten tauko tuntuu tuossa käsivarressa, heti ranteen takana, mihin se kuulan pentele aina pamahtaa vaikka sen kuinka yrittää rinnallevedossa pehmeästi kääntää ja ottaa vastaan. Siitäkin huolimatta, että minulla on KettleGuardit käytössä. Ja oli taas kiva huomata, että vaikka taukoa nostamisessa olikin niin silti tekniikkaa ei tarvinnut kauaa hakea. Ja tempaukset sujuivat niin hyvin, että taidan jatkossa painottaa treenit niihin. Jospa sen 12 kiloisenkin saisi pikkuhiljaa mukaan tempauksiin.

Kohta taidan suunnitella vähän zumbakoreografioita viikon päästä alkavaa kevätkautta varten. Ihan koko settiä en laita uusiksi, noin puolet biiseistä menee vaihtoon jos ehdin opetella uudet riittävän hyvin. Mukana kun on vielä semmoisia kappaleita joita kesällä zumbattiin puistossa, niin ne taitaa joutaa nyt jo arkistoon. Siellä arkistossa on kyllä yksi sellainen helmi, jonka taidan vähäksi aikaa kaivaa esille tähän uuteen listaan :).

Ainiin - kävin tänä aamuna vaa'alla. Se näytti vähän vähemmän kuin pelkäsin. Kiva juttu :). En ollutkaan ryssinyt koko hommaa niin pahasti kuin luulin. Siitä palkkioksi leivoin mokkapaloja että saadaan tänään herkutella kun lähdetään miehen ja lasten kanssa mummilaan. Huomenna on ensi Maanantai ;).

Hyvää Uutta Vuotta kaikille blogin lukijoille :).

Vuosi paketissa

Kuluva vuosi alkaa olla lopuillaan. Olen niin laiska (tässäkin asiassa) ja vastarannankiiski, etten aio tehdä minkäänlaista yhteenvetoa tästä vuodesta, mutta tulevaa voisin sen verran suunnitella - ei, en aio tehdä mitään uudenvuoden lupauksia - että ennen kolmattakymmenettä syntymäpäivääni, joka siis on maaliskuussa, aion saada vaa'alle kasilla alkavan luvun. Jossain vaiheessa taisin kirjoittaa, että en meinaa enää tuijotella vaakaa mutta joku roti se on tämänkin eukon elossa oltava, ettei syömiset ihan repsahda taas herkkujen puolelle. Sitä paitsi nuo uudet tatuoinnit oikein huutavat kahvakuulien perään (siis niiden, jotka ovat olleet "muutaman" viikon - vai peräti kuukauden - tuolla komerossa) että niitä kehtaa sitten kesähelteillä esitellä ;). Fibromyalgiasäryt ja tenniskyynärpäävaivat ovat taas hellittäneet sen verran otettaan että voin jo kuvitella aloittavani taas kahvakuulien nostamisen. Pidetään siis peukkuja että suunnitelma onnistuu.

Tietyt asiat palaavat tammikuun toisella viikolla taas päiväjärjestykseen, eli jumpat ja Zumbat alkaa, samoin seurakunnan kerhot eli lapset käyvät kaksi kertaa viikossa omassa päiväkerhossaan ja keskiviikkoisin käyn muksujen kanssa perhekerhossa. Se on mukava parituntinen, jonka aikana saa yleensä juoruta muiden äitien kanssa ja juoda rauhassa sen pari kuppia teetä. Lapset onneksi tykkäävät leikkiä siellä keskenään ;).

Päässä on ollut taas valtavasti eri aiheita, joista tekisi mieli kirjoittaa postauksia, mutta jostain syystä ne ovat edelleen vain ajatuksia. Ja sitten kun tähän koneelle käy, haluan kirjoittaa tekstin kerralla valmiiksi, eikä se tietyistä syistä aina ole mahdollista, siis se että voisin ihan rauhassa olla tässä vaikka sen puolikin tuntia ja kirjoittaa sen mitä päässä pyörii. No, näillä mennään mitä on. Eläkepäivillä ehtii tehdä kaikkea muutakin, vaikka sitten kirjoitella blogiin ;).

Joulurauhaa

Rauhallista ja rentouttavaa Joulua kaikille blogin lukijoille!

Täällä taas

Edellisestä postauksesta on aikaa melkein kuukausi - apua! Näin tämä näköjään vaan menee, välillä on kausia että tulee kirjoitettua useampi postaus viikossa, jopa monta päivässä, ja välillä menee monta viikkoa ilman minkäänlaista merkintää. No, jospa tässä taas innostuisin :)...

Tänään havahduin siihen, että minulla on viikko aikaa palauttaa ryhmäliikunnan ohjaajan peruskurssin etätehtävät. Ensimmäinen lähipäivä oli lokakuun 29. päivä ja seuraava on ensi viikon lauantaina. Kerron kurssista sitten kokonaisuudessaan enemmän yhdessä postauksessa.

Vielä erittäin tärkeä huomio - tänään kuulin ensimmäisen joululaulun radiosta. Jee! Kohta saa alkaa ihan luvan kanssa miettimään ja hössöttämään joulujuttuja, kun ensimmäinen adventtisunnuntai lähenee :)...

Over the hills

Kävin äsken tekemässä kävelylenkin. Otin mp3-soittimen mukaan, ajattelin että ei tarvitse kuunnella omaa puuskutusta ;). Kun punnersin yhtä ylämäkeä menemään (se, jonka kesällä huomasin polkevani pyörällä aina vaan helpommin ylös molemmista suunnista) niin korvissa soi Nightwishin Over the hills and far away. Melkein alkoi naurattamaan, ihan kuin Tarja Turunen olisi kovasti kannustanut minua sitä mäkeä ylös :D.

Ninni arpoo

Käykääpä osallistumassa Ninnin blogissa arvontaan :).

Raakasuklaata!

Niin kauhiasti alkoi tehdä raakasuklaata mieli, että tänään oli pakko käydä Lifessa ostoksilla. Tämmöinen satsi lähti sieltä matkaan:

Viimeksi ostin sen Cocovin raakasuklaan valmistuspakkauksen, jossa oli näitä samoja aineksia (paitsi ei intiaanisokeria, joka on tuo ruskeasisältöinen pussi). Siinä pakkauksessa oli myös ruususuolaa (jota minulta löytyy kaapista) sekä lucumajauhetta. Sen jätin nyt ostamatta, koska nämäkin maksoivat jo ihan riittävästi... Agavesiirappia täytyy kokeilla rahkan sekaan, nyt olen makeuttanut rahka-annokseni luomuhunajalla. Kookosöljyäkin olisi ollut kaapissa mutta pienessä purkissa on vain puolet jäljellä niin otin sitten isomman, siitä riittää ainakin suklaan tekoon. Edelliseen raakasuklaasatsiin laitoin valmistuspakkauksessa mukana tulleet gojimarjat sekä kaapista löytyneitä cashewpähkinöitä, siitä tuli ihan mahottoman hyvää. Gojimarjoja on kaapissa vieläkin, kun ostin kesällä pussin K-Supermarketista. Niiden maku ei sellaisenaan oikein miellytä mutta raakasuklaassa ne ovat ihan äärimmäisen hyviä :).

Maltankohan odottaa huomiseen tuon suklaan kanssa vai onko se tänään vielä tehtävä jääkaappiin kovettumaan saunan jälkeen...

Spelttitattariporkkanapeltileipä

Ostin pari viikkoa sitten Birkkalan puolikarkeita spelttijauhoja. Olen laittanut niitä mm. lettutaikinaan sekä banaanikakkuun. Tänään kokeilin sitten leipää. Jauhopaketin kyljessä oli ohje, jota hieman muutin niin että korvasin osan jauhoista tattarijauhoilla, joita ostin samaan aikaan spelttijauhojen kanssa. Tattarin terveydellisistä vaikutuksista löytyy esim. Maanantaisoturit-kirjasta sekä netistä useilta eri sivustoilta, mm. täältä.

Ja tuli muuten hyvää :).

Spelttitattariporkkanapeltileipä

3 dl vettä
2 dl spelttijauhoja
Sekoita jauhot lämpimään veteen ja anna turvota puolisen tuntia.

vajaa pussillinen kuivahiivaa
½ tl ruususuolaa
1 rlk juoksevaa luomuhunajaa
2 dl spelttijauhoja
2 dl tattarijauhoja
½ dl rypsiöljyä (tämän yritän käyttää jääkaapista pois - periaate kun on että ostettua ei pois heitetä jos ei se ole pilalla...)
yksi iso porkkana raastettuna

Lisää jauhovesimössöön ruususuola, hunaja sekä öljy. Sekoita kuivahiiva jauhoihin ja alusta taikina. Lisää porkkanaraaste alustuksen loppuvaiheessa. Kippaa taikina uunipellille ja taputtele tasaiseksi jauhotetuin käsin. Anna kohota 20 minuuttia. Pistele haarukalla ja ripottele pinnalle auringonkukansiemeniä. Paista 200 asteessa 20 min.

Auringonkukansiemenet tosin eivät pysy pinnalla, ainakin minä onnistuin varistelemaan kaikki pois ;). Oli aika herkkua sekä kananmunan että juuston kanssa. Jauhoja meni hiven liikaa, eikä leipä oikein kohonnut kunnolla (en tosin tiedä miten paksu tuosta olisi pitänyt tulla...) mutta hyvää oli siitä huolimatta. Lapsetkin söivät hyvällä ruokahalulla, samoin mies. Tattaria ja spelttiä käytetään siis jatkossakin :).

Metsäretki

Eilen oli kiva syksyinen ilma ulkoiluun. Kävimme siis koko perheen voimin lähimetsässä lehtienkeruuretkellä.

Ensin ihmeteltiin, että miten korkea se masto
oikein onkaan.

Sitten valloitettiin suuuuri kivi.

Mandariinit maistui puolessa välissä matkaa.

Vähän lehtiäkin löydettiin prässättäväksi, suurin osa tosin kotipihasta kun talon seinällä oleva viini on värjännyt lehtensä upean punaiseksi. Katsotaan mitä niistä lehdistä sitten askarrellaan :).

Tämä keppikin tarttui metsästä mukaan...

Takapihallakin on tullut syksy.

Krassit kukkivat vielä oikein hyvinvoivina :).

Mustaherukkapensaat valmistautuvat ensimmäiseen talveensa.

Ruttojuuri. Ihanan kamala kasvi keskellä
takapihaa.

Valkolumimarja.

Kahvakuulat tauolle vai ei?

Kävin tänään (taas) lääkärissä, kun käsivarsia ja kyynärpäitä särkee niin ettei meinaa saada yöllä nukutuksi. Fibromyalgiahan sen säryn varmaan suurimmaksi osaksi aiheuttaa, mutta tenniskyynärpää vaivaa myös taas (vai pitäisikö sanoa edelleen...). Lääkäri kehotti jättämään vähäksi aikaa kahvakuulat rauhaan ja keskittymään muihin liikuntamuotoihin. Arvatkaa, tekisikö mieli olla tottelematta? Jos ihan vähän tuolla 8 kilon kuulalla tekisi rinnallevetoa ja vauhtipunnerrusta, tai tempausta?

Syksyinen metsä on kaunis

Kävin tänään serkkuni kanssa pitkästä aikaa tekemässä oikein kunnon kävelylenkin metsässä. Aikaa saatiin kulumaan reilu puolitoista tuntia ja matkaa kertyi noin 8 km, vielä olisi kyllä jalat vieneet eteenpäin :). Kyllä vaan syksyinen metsä on kaunis. Olisi tehnyt mieli istahtaa kivelle ihailemaan maisemia, matka ei olisi sitten kyllä edennyt ;).

Upea syksyinen haapa jonka värit eivät pääse
kunnolla esille tässä kännykuvassa.

Sääkin suosi, jonkin verran tuuli mutta puolipilvistä ja lämpötila jossain vähän päälle +10 oli aika passeli ulkoilulle.

Muistin tässä kännykästä kuvia selatessani että pari viikkoa sitten oli Veisto-hölkkä, järjestyksessä kymmenes. Jos en ihan väärin muista, olen ollut mukana yhtä kertaa lukuunottamatta - 3 vuotta sitten olin tukevasti raskaana, enkä edes yrittänyt lähteä kiertämään lenkkiä vauvamahan kanssa ;). Hölkässä on aina kisaisäntänä tai -emäntänä joku tunnettu urheilija, tänä vuonna oli Tommi Evilä.

Sami Kauppinen haastatteli Tommi Evilää.

Suurimman osan 6,2 km lenkistä kävelin, alkumatkasta otin muutamia hölkkäpätkiä mutta jostain syystä se ei tuntunut ollenkaan hyvältä. Jalat oli raskaan tuntuiset, eikä kävelykään meinannut onnistua... No, pääsinpähän kuitenkin maaliin tultuani halaamaan kisaisäntää ;).

Liikuntasunnuntai

Tänään on ohjelmassa jokasyksyinen Veisto-hölkkä :). Eipä olisi parempaa säätä tälle päivälle sattua, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta eikä juuri tuulekaan. Mahtava ulkoilusää! Illalla on sitten taas Zumban vuoro, uusia kappaletta vielä viimeistelen tässä (ettei vaan jää viimetippaan...) että päästään uusien rytmien makuun. Tavoitteena olisi nyt ottaa joka tunnille yksi uusi kappale jolloin joku vanha jää pois, nyt poikkeuksellisesti on ohjelmaan tulossa kolme uutta biisiä että saan vanhoja, keväällisiä pois listalta. Toivottavasti muistan kaikki edes suht hyvin...

Ja viime postauksessa kun toivotin uuden lukijan tervetulleeksi, niin joku vanha jäi pois. Hui, uskaltaakohan uusia enää tervehtiä ;)... Kiva juttu, että olette kaikki remmissä mukana, myös vanhat :).

Tylsää jumpanpitoa

Tällä viikolla, tiistaina, alkoi kansalaisopiston jumpat. Oli keksittävä jotain sellaista, mitä voi teettää kun itse ei voi hikoilla (eikä tiistaina onnistunut venyttelykään niistä selässä olevista lapuista johtuen). Tehtiin siis lihaskuntotesti. Jumppaajat tekivät pareittain testin niin että aina toinen parista teki liikkeen ja toinen laski toistot. Pitäisi itsekin tehdä samat testit nyt ja uudelleen sitten tammi- ja huhtikuussa, mitkä sovittiin että ovat seuraavien kuntotestien ajankohdat. Toivottavasti tuloksiin tulee parannusta ;).

Tänään oli sitten vuorossa urheiluseuran Kuntotrimmi-tunti. Sinne tein kahdeksan eri liikkeen kuntopiirin, ainakin osa jumppaajista alkoi olla viimeisellä kierroksella sen oloisia että taisi olla riittävän tehokasta tämäkin :).

Mutta oikeasti tosi tylsää ja turhauttavaa, kun ei itse voi tehdä juuri mitään! Huomenna onneksi on heti aamupäivästä lääkärikäynti jossa lääkäri katsoo lapputestin tulokset. Aion heti kun mahdollista kipaista lenkille (aika maltilliselle tosin, kun sunnuntaina on vuorossa Veisto-hölkkä) ja kaivaa kahvakuulat kaapista esiin :). Huomenna hiki lentää!

Ja tervetuloa, uusi lukija :).

Laput selässä

Minulla oli viime talvena useaan otteeseen käsissä tosi kipeitä haavoja, kun käsien iho kuivui paikoitellen tosi paljon. Tämän takia oli muutaman kerran sairauslomallakin, kun ei käsillä yksinkertaisesti pystynyt kunnolla tekemään töitä. Sain työterveyslääkäriltä lähetteen ihotautien poliklinikalle, ja elokuussa kävin lääkärin vastaanotolla. Samalla tehtiin prick- eli ihopistotesti eli käsivarren iholle laitettiin perussarja (siinä oli mm. pujo, tervaleppä, hevonen, koira, kissa, lehmä...) liuoksia joissa on allergeeni mukana. Allergeeniliuostippa lävistetään pistotestilansetilla, jossa on niin pieni terä ettei se tunnu hyttysenpistoa kummemmalta. Näistä ei tullut mistään mitään reaktiota. Lääkäri määräsi sitten tehtäväksi lappu- eli epikutaanitestin. Epikutaanitestillä tutkitaan tavallisimmin hidasta kosketusallergiaa, ja testi kestää viisi päivää. Eilen siis kävin keskussairaalassa ihotautipolilla, jossa sairaanhoitaja laittoi yläselkään kolme testilappua. Niiden lisäksi kaksista erilaisista työhanskoista on yhteensä viisi palaa omien lappujensa alla. Terveyskirjasto tietää kertoa että

Keskussairaaloissa ja Työterveyslaitoksella käytetään yleensä kupumenetelmää, jossa ärsyttämättömälle akryyliliimateipille on valmiiksi asennettu alumiinisia, 20 mikrolitran suuruisia alumiinista valmistettuja testikupuja. Markkinoilla on myös muovisia kupuja, mutta niiden käyttö on toistaiseksi vähäistä.
Allergeenit laitetaan testikupuihin ja teipit liimataan yläselän ihoon kahdeksi vuorokaudeksi. Testialueeksi sopii myös alaselkä ja olkavarsien ulkosivut. Testialuetta ei saa hoitaa voimakkaalla kortisonivoiteella pariin viikkoon ennen testejä eikä testialueella saa olla ihottumaa. Aluetta ei saa pestä ennen kuin testit on luettu, ja hikoilua tulee välttää yhtä kauan. Kun testit poistetaan kahden vuorokauden kuluttua, ne myös tarkastetaan ensi kerran. Toisen kerran ne luetaan 2–3 vuorokautta myöhemmin, joskus vielä kerran 7–10 vuorokauden kuluttua testien laitosta.

Nyt siis istun ja kärvistelen kutiavan yläselän kanssa (raapiminen jostain syystä kielletty...), eikä ennen perjantaita saa hikoilla tai pestä selkää. Huomiseen asti on oltava venyttelemättä, ettei teipit irtoa. Aamulla herätessäni oli samassa asennossa kuin illalla nukahtaessani, eli selällään. Huomenna nämä laput saa onneksi pois selästä, mutta lenkille ei vieläkään pääse. Toivottavasti sitten saan luvan venytellä (selkään laitetaan vielä jotain teippimerkkejä), alkaa nimittäin rintaranka olla aika jumissa kun voi oikein olla kuin yhdessä asennossa.

Eli siis vaihteeksi taas liikunta- eli hikoilukielto päällä. Enpä kyllä muutama vuosi sitten sohvaperunana olisi pistänyt moista kieltoa ollenkaan pahakseni, päin vastoin, olisi ollut hyvä syy olla tekemättä mitään ;).

Taas hiekkapaperi kurkussa

Minen ala mittää. Vasta pari viikkoa sitten olin kipeänä, nyt on taas kurkussa hiekkapaperi ja silmiin koskee. Aargh! Torstaina olisi jumppaohjaus, eli siihen mennessä tämä kurja olo saa väistyä. Tänään olisi niin kovasti tehnyt mieli lenkille, mutta jätin väliin...

Hanne kävi keväällä Svolin ryhmäliikunnanohjaajakoulutuksessa, ja minä taisin harmitella jossain kommentissani ettei itsellä ole aikaa käydä moista. No, nyt on ;). Ilmoitin itseni Kuopioon koulutukseen, 29.10. on ensimmäinen koulutuspäivä ja toinen on marraskuun lopulla. Nyt syksyllä on onneksi viikonloput vähän hiljaisempia, ei ole esteratsastuskisojen tuomarointeja eikä muita kissanristiäisiä niin paljon kuin kevätpuolella.

Mutta nyt muksut unille ja itselle iso muki teetä ja sen jälkeen unten maille. Jospa unimatti veisi sen hiekkapaperin mennessään...

Kahta en vaihda

Noniin, nyt yritän samaan aikaan tehdä kaurakakkuja (siskoni meni toukokuussa miehensä kanssa yllärinä naimisiin ja tänään pidetään pienet juhlat perheen ja lähimpien sukulaisten ja ystävien kesken - nyt teen pieniä herkkuja juhliin ettei vaan jää viimetippaan...) ja kirjoittaa tämän postauksen. Katsotaan montako pellillistä saan keksejä poltettua ;).

Eli otsikon mukaisesti, kahta en vaihda. Ensimmäinen on keinupohjakengät. En nimittäin uskonut löytäväni kenkiä, jotka jalassa pystyn oikeasti juoksemaan, selkä- ja penikkaongelmien takia. Tai no, aika hölkkävauhtistahan tuo minun menoni (vielä) on mutta kuitenkin :). Olen nyt tällä viikolla käynyt kaksi kertaa lenkillä niin että olen kävellyt ja hölkännyt vuorotellen. Ja tässä tulee se toinen jota en vaihda; Gymboss-intervalliajastin. Nämä kaksi lenkkiä on nyt mennyt tahdilla 3 min kävelyä - 1 min hölkkää. Ja tätä niin monta kertaa kuin tuolla n. 4 km:n lenkillä ehtii tehdä ;). Tuo intervalliajastin on aivan loistava apu, ei tarvitse kytätä kelloa eikä laskea sähköpylväiden välejä, odottaa vain piippausta ja kävelee ja hölkkää niiden mukaan.

Ensimmäinen lenkki keskiviikkona oli 4 km, kiersin rantapolkua pitkin eli suurin osa matkasta oli hiekkatietä. Eilen illalla lenkille lähtö venyi niin myöhään että oli jo aika pimeää, lähdin siis jalkakäytävää pitkin kirkonkylälle päin ja 17 minuutin kohdalla käännyin takaisin. Olisin kyllä tehnyt vähän pidemmän lenkin (eiliselle tuli pituutta 3,7 km) mutta piti ehtiä katsomaan True Bloodin 4. kauden toinen jakso - meillä siis näkyy Canal+Series :). Itse asiassa kotiin päin tuli puolisen minuuttia nopeammin kuin mitä menomatka sujui, vaikka takaisin päin tullessa oli se iso ylämäki mikä tietysti mennessä alamäki.

Mutta onpa vaan hyvä olo kun oikeasti pystyn ottamaan myös niitä juoksuaskelia. Nyt täytyy vaan pitää maltti mukana etten hanki itselleni taas penikkatautia...

Niin ja True Bloodista vielä sen verran, että Eric on edelleen ihku...

Yritän aktivoitua

Monellakin eri tavalla siis. Yritän bloggailla vähän ahkerammin, syödä terveellisemmin ja järkevämmin, ja liikkua enemmän.

Tuohon enemmän liikkumiseen auttaa taas tämä syksy. "Pakollisia" liikuntakertoja tulee ainakin kaksi viikossa, kun kansalaisopiston jumppa alkaa parin viikon päästä, ja sunnuntaina starttaa paikallisen urheiluseuran syyskausi Zumban merkeissä. Lisäksi minulle tarjottiin yhtä jumppaohjausta torstai-illalle. Tekisi kovasti mieli, täytyy vielä miettiä... Se alkaisi viikon päästä.

Välineurheilua

Noniin, kahvakuulaharrastus meni askeleen eteenpäin kun kotiutin perjantaina 12 kiloisen ihanuuden - siis kisamallin kahvakuulan :). Jouduin piilottamaan sen kaappiin ompelukoneen viereen, ei saa kuulemma lojua lattialla. Jaa miksi ei, mikäs sen komeampi sisustuselementti tässä meidän muuten niin siistissä ja viimeisen päälle muodikkaassa kodissa olisi ;)...

Siinä se nyt on. 12 kiloinen rautamötikkä.

Äsken tilasin Gymboss-intervalliajastimen ja Kettle Guard-rannesuojat (jälkimmäisiä yritin ensin tilata suoraan jenkkilästä, mutta ilmeisesti olisi pitänyt maksaa Paypalin kautta eikä minulla nyt ollut aikaa käydä sitä tutkimaan, kun en ikinä ole käyttänyt moista - pah, olisin säästänyt siinä nelisen euroa ;).

Katsotaan missä vaiheessa talvea 16 kilon kuulan hankkiminen tulee ajankohtaiseksi :). Nyt toistaiseksi tuo 12 kg on hyvinkin riittävästi, tulen luultavasti tarvitsemaan vielä sitä 8 kiloista turistikuulaakin jonkun aikaa.

Keinupohjakengät

Äidilläni on ollut jo pidemmän aikaa Avi-motionin keinupohjakengät. Olen haaveillut samanlaisista, mutta hinta on ollut sen verran korkea etten ole käynyt moisia edes sovittamassa. Viime viikolla bongasin Tokmannilla korillisen Avi-motion iTone-kenkiä. Löysin sieltä oman kokoni, sovitin ja ostin. Hintaa kengillä oli huimat 39 euroa! Otin kengät heti seuraavana päivänä koekäyttöön, ja sunnuntaina testasin miten niillä onnistuu juokseminen. Aivan loistavasti! Minullahan on ollut juoksun (tai hölkän...) kanssa se ongelma että se käy sekä jalkoihin (kipeyttäen penikat) että selkään. Sen sunnuntain tonnin juoksemisen jälkeen ei ollut minkäänlaisia tuntemuksia kummassakaan paikassa :).

Ihanat keinukengät :).

Keinupohjakengillä ei kaiketi saisi kävellä ihan jatkuvasti, ettei jalkaterän lihakset joudu aivan toimettomiksi. Avi-motionin sivuilla tosin sanotaan, että "Avi-motion on uuden sukupolven keinupohjainen jalkine, joka elastisen lestinsä ansiosta ei passivoi normaalin kävelyn vaiheita, kuten varvastyöntöä. Myös paino jakautuu tasaisesti jalkapohjalle." Tarkoitus on käyttää noita tavallisten lenkkareitten rinnalla, ja esim. töissähän käytän muita kenkiä, siellä kun tulee oltua taukoja lukuunottamatta koko päivä jalkojen päällä ja kävelyä tulee aika paljon. 

Alkuun kävely keinupohjakengillä tuntui aika omituiselta mutta niihin tottuu kyllä nopeasti. Askel tuntuu rullaavan paljon sujuvammin, ja kyllä se kävely tosiaan tuntuu tuolla takalistossa enemmän kuin normaaleilla kengillä :). Samoin olen huomannut että etenkin lantionpohjan lihaksia tulee jännitettyä enemmän.

"Avi-motion -kengät tehostavat kävelyn kiinteyttävää vaikutusta ja kohdistavat rasituksen haluttuihin kehonosiin. Vatsalihakset, reidet, pohkeet ja pakarat joutuvat töihin mutta liikunta Avi-motioneilla on silti mukavaa.

Avi-motionit parantavat ryhtiä ja keventävät selän, lonkkien ja polvien rasitusta."

Tuo viimeinen lause etenkin kuulostaa tosi hyvälle. Jännityksellä odotan, että miltä selkä alkaa tuntua kunhan lopetan tulehduskipulääkekuurin.

Extremeviikonloppu

12 kg räkissä. Kuvaajan sormi oli nopeampi
kuin minä, asento jäi vähän hätäiseksi...

Viime viikonloppu oli omalta osaltani melkoista extremeä, ei niinkään lajien vaan suoritusten osalta. Kesähän meni siis heinäkuun osalta (Kolin reissun jälkeen, josta on kyllä tiivistelmä tulossa...) lähinnä laiskotellen, ei niillä helteillä yksinkertaisesti jaksanut tehdä mitään! Elokuun alussa töiden alku haittasi taas harrastuksia, kun piti opetella uudet päivärytmit siltäkin osin että lapsen aloittivat päivähoidon parin kuukauden kesäloman ja kotona olon jälkeen.

Lauantaina 20. päivä ajelin Kärkölään jossa järjestettiin Maanantaisoturit-kahvakuulakurssi. Extremeä tästä teki se että jaksoin koko kolme tuntia (okei, oli siinä n. 20 minuutin tauko välissä eikä se kuula nyt muutenkaan ollut koko aikaa räpylöissä), ja suurimman osan tein vielä 12 kg kahvakuulalla! Vau :). Tekniikkaa käytiin läpi aika perusteellisesti, Kukalla oli apunaan oma valmennettava Kirsi sekä Kärkölän Kuntokeskuksen omistaja Sami, joka on käynyt WKC Fitness Trainer-ohjaajakoulutuksen. Liikkeelle lähdettiin heilautuksesta, ja rinnallevetoa, vauhtipunnerrusta, työntöä ja tempausta hiottiin se vajaa kolme tuntia. Kovin pahoja tekniikkavirheitä en liene itsekseni ole opetellut, koska kukaan ei juurikaan tullut korjaamaan tekemisiäni.

12 kg ylöstyönnettynä. Jaksoin!

Lopussa tehtiin 10 minuutin sarja, jossa vaihdeltiin eri liikkeitä. Otin ensin 12 kg:n kuulan jonka vaihdoin heilautusten ja rinnallevetojen jälkeen 8 kiloon, sen verran alkoi olla voimat vähissä. Jaksoin kuitenkin sinnillä loppuun asti, vaikka vasemmassa kämmenessä oli jo yksi nahaton kohta... Kotiin lähtiessä kädet tärisi ja oli aika väsy olo, mutta fiilis oli aivan mahtava! Koko päivä siinä reissussa meni, ja illalla menin vielä kesäteatterin makkarakojulle myymään kun siellä järjestettiin perinteinen yönäytös, eli seuraavana päivänä oli vähän väsy olo.

No, väsy olo onneksi hävisi päivän mittaan, kun illalla oli kotikyläni urheiluseuran yleisurheilukilpailut. Extempore osallistuin kuulantyöntöön - en edes muista, milloin viimeksi olen työntänyt kuulaa, varmaan yläasteella! Siinä oli kyllä tekniikka vähän hukassa eikä se 4 kg:n naisten kuula meinannut mennä mihinkään, mutta sain pukattua sitä kuitenkin reilun 4 metriä, ilman vauhtia ;). Lisäksi juoksin 1000 metriä. Nii-in, JUOKSIN, tonnin! Ja millä harjoittelulla... no, ei millään. Puolessa välissä luulin että taju lähtee mutta sitkeästi jatkoin loppuun asti. Tavoite oli etten kävele yhtään, ja sehän piti. Lähtö- ja maalilinjojen välissä en ottanut yhden yhtä kävelyaskelta. Jes!

Siis järjetöntähän semmoinen reenaamatta rempominen on, mutta kyseessä oli tuhannen metrin juoksu, mikä tuskin tekee kauheaa hallaa terveydelle ja kunnolle - eri asia on, jos yrittäisi lähteä maratonille kylmiltään ;).

Luulen, että sen tonnin juoksemisen teki mahdolliseksi yksi asia, josta lisää seuraavassa postauksessa :)...

Hullun kuumaa

Eilen uutisissa sanottiin, että kuluva kesä on ollut kuumin 23 vuoteen. Järjetöntä! Minulle riittäisi jo nämä helteet. Oikeastaan olisin pärjännyt ilmankin. Toisaalta, iltaisin on ollut kivan lämmin, maanantai-iltanakin pärjäsin ihan t-paidalla kun kävin serkun kanssa ilta-ajelulla Hirvensalmella :).

Ilta-aurinko Liekuneella.

Kuikkapariskunnan toinen osapuoli.

P.S. Lomaraporttia Kolin reissusta on tulossa ihan piakkoin, kuvat on siirretty jo koneelle ;).

Kesä ja loma

Nyt se alkaa, nimittäin neljän viikon kesäloma! Tänään käymme miehen kanssa katsomassa Mäntyharjun kesäteatterissa Kirje kotiin-näytelmän, jossa pääosaa esittää Kake Randelin, kertoohan näytelmä hänen elämästään :). Ensi-iltanäytös on myyty loppuun, eli siellä ollaan noin 630 muun ihmisen kanssa. Toivotaan ettei ne ukonilma tule nyt illaksi tänne, päivällä kun se riehui Lahdessa niin että Suur-Hollola-ravien alkuakin piti siirtää.

Huomenna startataan sitten kohti Kolia! Jo olen sitä ehtinyt odottaakin :). Saattaa olla että perhesovun säilyttämiseksi johdun jättämään läppärin kotiin, mutta viimeistään ensi viikonloppuna saatte sitten raporttia (ja tietenkin kuvia) reissusta. Yhteisestä pidemmästä lomareissusta on aikaa jo kuusi vuotta. Johan se on korkea aikakin päästä vähän tutuista ympyröistä pois, vaikka saattahan se ikävä iskeä äitiin nopeammin kuin lapsiin, jotka pääsevät nyt oikein urakalla yökylään mummin ja papan luo :).

Ihanaa kesäviikkoa kaikille, palataan viikon päästä asiaan :).

Kotiseutumatkailua

Tänään pyörähti käyntiin loma-asuntomessut Mäntyharjun Pyhävedenrannan Pähkinälehdon alueella. Sinne ei vielä ehditty (töitten jälkeen pyörähdin markkinoilla - ostin sen "pakollisen" markkinarinkelin) mutta iltasella käytiin lastenohjelmien jälkeen Miekankoskella. Miekankosken kahvila sijaitsee ihan lähellä 5-tietä, Tarhaveden rannalla.

Kahvilan sisäänkäynti.

 

Pienemmälle maistui mansikkapulla ja pillimehu...

... samoin isommalle. Minä tyydyin pelkkään teehen
enkä syönyt edes kuopuksen pullantähteitä ;).

Kahvilan alueella on kivasti huomioitu lapsetkin. Löytyy
katettu hiekkalaatikko ja keinut.

Laituriterassilta on kauniit näkymät Tarhavedelle.

Toisella puolella tietä näkyi kunnon sadepilvet.

Sepän paja ei ollut auki. En tiedä mitä sieltä löytyy kun en ole
koskaan käynyt siellä - seuraavan kerran täytyy tähdätä
Miekankoskelle niin että sekä paja että puoti ovat auki :).

Miekankoskella aion käydä tänä kesänä myös pyörällä. Matkaa sinne tulee yhteen suuntaan 15 km, ja tie on mäkistä ja mutkaista, mutta eiköhän se siitä kun ei pidä kiirettä :). Tulevana lauantaina eli 2.7. on Tour de Mäntyharju, pyöräilytapahtuma jossa on 160 km pitkän lenkin lisäksi myös 30 km ja 60 km matkat. Käsittääkseni tuo 30 km lenkki käy juurikin Miekankoskella. Ottaisinkohan tavoitteeksi osallistua ensi kesänä siihen :)?

Mistä tulikin mieleeni, että tein vielä illanvilakalla sen perinteisen 8 km:n pyörälenkkini, kirkolle ja takaisin. Tänään pyörä kulki varsin kevyesti, jopa niin kevyesti että poljin vahingossa sen kääntöpaikkani ohi :D. Huomasin vasta siinä kohdalla että pitäisi kääntyä takaisin. Ja tänään selvisin kahdella vaihteella kolmesta, ykköstä en käyttänyt ollenkaan, en edes tiukimmassa ylämäessä. Jotain siis lienee tuolla jalkaosastolla tapahtunut ;). Mutta oli vaan taas kauniit maisemat tuolla kirkonkylällä Pyhäveden selälle päin. Kunhan saan (viikonloppuna?) sen digipokkarin hommattua, niin kuljetan sitä aina mukanani! Järkkäri on vähän turhan iso ottaa mukaan pyörä- ja kävelylenkille (vaikka sen silloin kerran metsään mukana raahasinkin).

Ja P.S., pahoittelen tämän(kin) postauksen kuvien surkeaa laatua. Ovat sitä kännykkäkamaa...

Show your true colors

Lähde.

Oi ja voi. True Bloodin neljäs tuotantokausi alkaa tänään Ameriikan ihmemaassa. Kuinka ihmeessä sitä pitäisi jaksaa odottaa niin kauas jonnekin hamaan tulevaisuuteen, että TV2 sen ystävällisesti esittäisi meille, joilla ei näy esim. Canal+ (kai se siellä kuitenkin tulee, sitten jossain vaiheessa)?

Ihana Eric. Kuvan lähde.

Kävin etsimässä nettikauppojen syövereistä True Blood-aiheisia t-paitoja. En halua itselleni kenenkään naaman kuvia rinnuksille (vaikka Eric niin ihana onkin), vaan jotain muuta. Esimerkiksi jotain tällaista :). Tämä paita olisi ihan ykkösvaihtoehto, ja tietysti tämä. Itse asiassa taidankin tilata nuo kaksi jälkimmäistä kesäloman kunniaksi, sitten kun lomarahat tulee.

Enkä muuten vieläkään ole lukenut yhtään Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse-sarjan kirjaa, joihin True Blood (löyhästi?) perustuu. Minä kun haluaisin ne kirjat omaksi enkä lainata kirjastosta... Englanniksi kirjoista kai saisi enemmän irti, jos osaa kieltä tarpeeksi hyvin. Taidan kuitenkin tyytyä suomennettuihin versioihin.

Hyvää Juhannusta :)

Liljat kukkii kukkapenkissä - vihdoinkin!

Me lähdetään kohta tekemään vielä viimehetken ruokaostokset (kermaviili unohtui ostaa, mies haluaa dipata sipsejä - taidan passata sen ;) ja sitten alkaa kokon odotus - lapset ainakin odottavat jo kylän juhannusjuhlaa ja iiisoa kokkoa :).

Hyvää Juhannusta kaikille lukijoille :)!

Karjalanneito.

Lapset olivat kivoja ja keräsivät äidille kukkia - nämä kaksi
päivänkakkaraa asuivat aikaisemmin takapihalla... :)

Dance!

Täällä Mäntyharjussa järjestettiin tällä viikolla lasten ja nuorten SISU-leiri jossa oli vierailemassa Dance-kisan voittaja Sam Vaherlehto. Keskiviikkoiltana MäVi järjesti vähän kesäextraa kun Sam Vaherlehto tanssitti naisia (yhtään miestä ei ollut paikalla...) Rantapuistossa. Paikalla oli varmaan nelisenkymmentä eri ikäistä naista, yläasteikäisistä varttuneempaan väkeen. Alkulämmittelyn jälkeen opeteltiin muutama liike kerrallaan koreografiaa hip hop-hengessä. Hauskaahan se oli mutta ei meikäläisestä kyllä hiphoppariksi ole ;).

Siinäpä taas yksi syy miksi tykkään Zumbasta; ei tarvitse opetella pitkää koreografiaa vaan liikkeet tehdään musiikin osioiden mukaan, sama liike(sarja) toistuu aina tietyssä kohtaa biisiä.

Mistä tulikin mieleeni, että perjantaina 1.7. on Pertunmaalla luvassa pari tuntia Zumbaa. On sen verran lähellä että tekisi mieli lähteä maratonin verran veivaamaan...

Päivän liikuntasuoritusten estäjä

Tein aamulla kivan vekin leipäveitsellä sormeen. Eipähän tarvitse tänään lähteä kävelemään eikä pyöräilemään, sen verran sormea alkaa jomottaa kun se on hetkenkin alaspäin (edellistä postausta kirjoittaessakin pidin taukoja kun sormi alkoi väsyä). On se kumma, ei tarvitse olla iso vaiva niin vaikuttaa jo aika isolla tavalla - siis haava sormessa estää lähtemästä lenkille. Tai mikä sitä toisaalta estäisi, voisin kävellä käsi ylhäällä niin vastaantulijat voivat sitten morjenstella takaisin ;).

Taidan tänään siis pitää lepopäivän ja venyttelen illalla jalat vähän parempaan kuntoon (perjantainen kävely sai pohkeet ihan vähän jumiin, kun ei tullut lenkkarit mukaan...).

Olipahan päivä

Nimittäin viime perjantai, jolloin lähdin ensimmäistä kertaa elämässäni ajamaan itse Helsingin keskustaan. Älkää kysykö miksi, mutta se on aina ollut jostain syystä semmoinen asia mitä olen vältellyt viimeiseen asti. Hartwall Arenalle olen kyllä ajanut autolla useammankin kerran...

Mutta kyllä tämmöisen syyn takia ottaa vaikka riskin tai pari ja lähtee itse etsimään autolle paikkaa sieltä vähän keskemmältä kaupunkia. Nimittäin Bon Jovin konsertti Olympistadionilla. Eikä kaduta. Sain nimittäin auton siihen Stadionin parkkipaikalle, onneksi.

Päivän aikana tuli käveltyäkin jokunen kilometri. Kävelimme siitä parkkipaikalta miehen kanssa ensin mutkan kautta keskustaan, Forumin kulmalla treffattiin Ammin kanssa ja käytiin siiderillä jollain sikakalliilla terassilla (siellä siideri maksoi 1,60e enemmän kuin oman kylän kuppilassa - mutta eikös Hellsingissä kaikki ole muutenkin kalliimpaa ja hienompaa kuin täällä maalla ;)?). Forumissa kierrettiin kaikki mahdollisen putiikit missä oli lasten vaatteita, kun esikoinen sanoi haluavansa tuliaisiksi rokkipaidan. Itselleni löysin kyllä topin missä on teksti rock, mutta 4-vuotiaalle sopivaa paitaa ei löytynyt mistään - yhtä kokoa isommalle olisi kyllä sitten ollut jo valinnanvaraakin. Yhdestä matkamuistomyymälästä ostin sitten paidan missä hirvi ajaa moottoripyörällä (sekin oli kuulemma ihan rock ;) ja kuopus sai Muumi-paidan.

Sitten itse asiaan eli keikkaan. Lämppäreitä oli kaksi, hyvänä taustamusiikkina menivät ;). Bon Jovi asteli lavalle vähän klo 20 jälkeen, ilmeisesti sateisen sään takia keikan alkua oli vähän aikaistettu. Meillä oli istumapaikat E-katsomossa kaarteessa. Näkyvyys lavalle oli ihan ok, onneksi siellä oli se jättimäinen screeni. Konsertti itsessään oli jo elämys siinäkin suhteessa että olin ensimmäistä kertaa Olympiastadionilla, ja kaikkein parasta tässä tietenkin oli se että esiintymässä oli maailman paras bändi :). Soittolistalta näkyy mitä biisejä bändi esitti - paras tuli tietenkin viimeisenä, eli Livin' On A Prayer. Oli kuulkaa aika hienon kuuloista kun noin 44 000 ihmistä lauloi mukana (veikkaan että ihan kaikki eivät olleet äänessä ;). Ja vikan biisin aikaan alkanut kaatosade ei kyllä latistanut tunnelmaa yhtään, melkein päinvastoin :). Harmi vaan että se vika biisi todellakin lopetti keikan, olisin kyllä viihtynyt siellä katsomossa vähän pidempäänkin...

Kännykuva ja karmea laatu - mutta kyllä tästä kai jotain tolkkua saa ;).

Olin muuten yllättynyt siitä, miten pieni tuo Stadion oikeasti onkaan. Telkkarissahan kaikki näyttää aina isommalta, ja esim. Hartwall Arenan kenttä on oikeasti tosi pieni. Olen ollut siellä muutaman kerran katsomassa ratsastusta (Helsinki International Horse Show'ssa). Kuvassa siis näyttää että lava on tositosi kaukana ja "jättiscreeni" tulitikkuaskin kokoinen, mutta oikeasti tuolta näki ihan hyvin. Sitten kun bändi seuraavan kerran esiintyy Suomessa, hommaan kyllä liput Golden Circleen eli melkein lavan eteen, maksoi mitä maksoi! Tunnelma tuolla kentällä oli kyllä varmasti ihan toinen kuin katsomossa.

Konsertin jälkeen löydettiin auto ja lähdettiin kohti Lahtea, missä olimme anopin luona yötä. En kyllä olisi jaksanut ajaa kotiin asti, väsytti ja vettä satoi. Lauantaiaamuna lähdettiin kotia kohti että voitiin sitten lähteä takaisin etelän suuntaan. Heinolassa oli Junnut jyrää-tapahtuma, missä oli esiintymässä Kengurumeininki ja Herra Heinämäen Lato-orkesteri. Kengurumeininki oli kyllä aikuisenkin mielestä hyvä, ja olipahan bändin pojissa äideillekin vähän silmäniloa ;). Heiniksen bändi veti myös hyvän keikan, lapsetkin olivat tyytyväisiä, etenkin esikoinen joka pääsi kokeilemaan Voimamies Horsman rumpuja! En ole ennen nähnyt lastani niin onnellisena kuin rumpukokeilun jälkeen :). Taitaa olla varsinainen musiikkimies tuo 4 vuotias, jos kuopuksessa on selvästi hevosmiehen elkeitä.

Vihdoinkin!

Kohda lähdelle ajelemaan miehen kanssa kohti Helsinkiä. On tätä odotettukin, varmaan 10 vuotta - nimittäin sitä että pääsen Bon Jovin keikalle!!!

Jos kirjoitan tämän jälkeen vielä uusia postauksia niin tiedätte, että olen selvinnyt kunnialla pääkaupunkiseudun liikenteen joukossa ;).

Uusi kokemus

Sain viime viikolla puhelun Mikkelin Fressistä - olin voittanut nettisivujen arvonnassa lahjakortin Fressiin. Eilen sitten kävin lunastamassa voittoni. Luulin, että lahjakortin arvo on esim. parin ryhmäliikuntatunnin verran mutta sainkin 7 päivän passin! Saan siis viikon verran käydä ilmaiseksi Fressissä, käyttää kaikkia palveluita hyväkseni kuntosalista ryhmäliikuntatunteihin ja infrapunasaunaan! Heinäkuussa on sitten tiedossa hyvin liikuntapainotteinen viikko - en siellä ehkä ihan joka päivä käy mutta tilaisuus täytyy käyttää hyödyksi ja suunnitella menot niin että pääsen kokeilemaan mahdollisimman paljon eri juttuja.

Olisin eilen jo saanut jäädä ilmaiseksi treenaamaan mutta en ollut varautunut siihen - sitä paitsi ehdin aamulla jo käydä salilla... Kokeilin kuitenkin kisamallin kahvakuulia. Oli varsin hieno kokemus! 8 kg:n kuulakin tuntui niin kevyeltä, kun paino jakaantui isommalle alalle käsivarren päälle rinnallevetoa tehdessä. Eikä muuten se 12 kiloakaan tuntunut niin raskaalta kuin omalla, pienemmällä kuulalla! Siellä salissa, missä kuularivistö oli, oli samaan aikaan personal trainer ohjaamassa asiakasta. Sain siinä samalla sitten vähän tekniikkaopastusta, mikä oli kyllä erittäin hyödyllistä. Esim. rinnallevedossa olen jättänyt käden liian lähelle olkapäätä, kun sen pitäisi olla rintojen välissä. Tämä tosin ei onnistu noilla omilla kuulillani, koska niissä kuulaosa on sen verran pieni että se jää muuten käsivarren ja rinnan, eikä olkavarren päälle. Päätin siis jo että heti kun mahdollista, hommaan ainakin sen 12 kg:n kuulan kisamallisena. Tällä pt:lla (jolta sain neuvoja) on kuulemma muutamia kuulia myytävänä. Täytyypä siis ottaa häneen yhteyttä heti kun rahavarat antaa myöden, säästyy postikulut :).

Heinäkuussa tosiaan olen kesälomalla. Lähdemme miehen kanssa heti loman alkajaisiksi Kolille! Ja siis ihan kahdestaan, lapset jäävät reissun ajaksi mummin ja papan hoiviin. En ole koskaan käynyt Kolilla, odotan siis kesäloman alkua jo kuin kuuta nousevaa :). Varasimme majoituksen Matkailutila Paimentuvasta, edullisen hinnan ja loistavan sijainnin lisäksi tilalla on islanninhevosia! Sain miehenkin jo puhuttua ympäri että voisimme käydä sitten issikkavaelluksella. Minähän olen ratsastanut (en tosin vuoteen... byäää!) mutta mies ei ole koskaan ollut hevosen selässä, lukuisista houkutteluista huolimatta. Katsotaan päästäänkö sitten niin pitkälle että pääsemme yhdessä vaellukselle hevosen selässä. Itse ainakin meinaan sen totettaa, en nimittäin ole koskaan ratsastanut issikalla ja harrastusvuosia on takana kuitenkin liki 20 :). Kolilla on tarkoitus tehdä useampia päivävaelluksia, ja tietysti käydä katsomassa "pakolliset" nähtävyydet. Aivan varmasti kuulette ja näette sitten lisää kun asia on ajankohtainen, meinaan ottaa koneen mukaan jos nettitikku vaan toimii siellä päin Suomea.

Kaikenlaista sattuu

Taas oli päivemmällä monen monta postausideaa päässä mutta kappas vaan, kun tähän koneelle asti ehtii niin eipä niistä ole jäljellä enää ainuttakaan. Kerronpa sitten vain että sain eilen auton peräluukun selkääni kun kurkin auton takaosaston puolelle, jäi tältä päivältä kahvakuulan nostelut väliin - sen verran kipeä on selkä nyt oikealta puolelta. Pyörälenkin kävin kuitenkin tekemässä, tykkään tuosta "uudesta" pyörästäni (ostin sen ystävältäni, vuoden vanha pyörä jolla on ajettu muutaman kerran) kun ajoasento on todella selkäystävällinen :). Nyt taidan siirtyä olohuoneen lattialle venyttelemään - jos vaikka huomenna lähtisin käymään lasten kanssa kuntosalilla kun on luvattu sadepäivää. Hermot noitten ipanoitten kanssa täällä kotona menee kun ei kunnolla pääse ulkoilemaan... tai no joo, pääsisi, mutta kun ei kehtaa lähteä tuolla kelillä ;).

Ja ettei postauksesta tulisi turhan lyhyt, loppuun muutama julkaisua odottanut kuva :).

Herneenversoja. Etenkin meidän perheen 4-vuotias tykkää näistä kovasti :).

Parasta mitä Sandels-lasista voi juoda - mustaherukkasmoothie <3.

Pari siiliä (vai siilipariskunta) piipahti meidän takapihalla tässä pari viikkoa sitten.

Uusia biisejä

Nyt pitäisi alkaa ihan oikeasti miettimään uusia biisejä ja uusia koreografioita heinäkuun zumbia varten. Olisikohan tämä mukana:



Jotain vanhaakin pidän mukana, suurin osa puistozumbaajista oli eilen ainakin ihan muuta porukkaa kuin sitä joka talvella kävi tunneilla :).

Let's Zumba! tauon jälkeen

Tänään alkoi puistozumbakausi. Johan tässä olikin pieni zumbapaussi, kun edellisen kerran kävin zumbailemassa maratonin verran ennen Vappua. Ehkäpä pieni lataustauko teki hyvää :)? Nyt on taas uutta intoa alkaa miettimään koreografioita uusiin biiseihin, kun omat ohjausvuorot alkaa 12.7. Oli muuten aika paljon porukkaa lähtenyt liikkeelle - mukana oli muutama ihan ekakertalainenkin. Ilma oli loistava, aurinko paistoi ja sen verran kävi tuulenvire ettei itikat kiusanneet. Viikon päästä uudestaan :).

Perjantaina on sitten samassa paikassa kahvakuulatunti. Taidanpa ottaa tuosta omat kuulat mukaan ja lähteä katsomaan, mitä on tarjolla. Olisi kivaa vaihtelua yksinäiseen nosteluun porukalla tekeminen :).

Makeita ostoksia

Tämä postaus piti tehdä jo viime viikolla, mutta en ehtinyt. Eilisen illankin tietokone oli kiinni, ja nyt kun minulla on ihan pieni hetki aikaa tässä koneella kun pojat ovat isänsä kanssa ulkona, täytyy käyttää tilaisuus hyväksi ;).

Tein viime viikolla muutaman hyvän ostoksen. Maanantaisoturit-kirjan ohjeen mukaan etsin Mate-teetä - ja löysin paikallisesta S-marketista. Luulin että kyseessä on vaikeasti tavoiteltava nautintoaine mutta sitäpä löytyikin sieltä muiden irtoteepussien joukosta - eikä hintakaan ollut muita teelaatuja kummempi. Ja on muuten Hyvää :). Perjantaina ostin sitten toista Forsmanin teetä, nimittäin Lakritsia. Täytyy myöntää että tuoksu oli parempi kuin maku, mutta kyllä tuotakin juo :). Ei se kyllä ihan oikeaa, syötävää lakua korvaa ;).

vas. Mate-tee, kesk.ylh. luomusuklaa, kesk.alh. stevia, oik. Lakritsi-tee.

Mikkelissä kävin Lifessa kun sain päähäni mennä kysymään, löysyisikö sieltä steviaa. Löytyihän sitä! Ostin siis pussillisen sitä, ja kassalla huomasin vielä luomusuklaata - Green & Black's Maya Gold. Oli nimittäin hyvää, sitä ostan toistekin! Tuosta steviasta sen verran, että laitoin sitä rahkan sekaan ihan pikkiriikkisen - olin pienen kitkerän jälkimaun maistavinani siinä, mutta kun pilkoin sekaan päärynän, ei kitkeryydestä ollut enää tietoakaan. Ehkä tuo siis menee siinä tarkoituksessa mihin sen ostinkin, eli rahkan makeuttamiseen (ihan pelkiltään, pelkästään hedelmän/marjojen makeudella en rahkaa kyllä pysty syömään).

Viikonloppuna ostin kaupasta Reilun kaupan ruokokidesokeria. En tiedä onko se yhtä "terveellistä" kuin intiaaniruokosokeri, mitä maanantaisoturi käyttäisi, mutta koska se on saatavilla oman kylän ruokakaupasta (ja on vähän - tai oikeastaan aika paljon - halvempaa kuin intiaanisokeri) niin taidan tyytyä siihen :).

Tässä vielä Kuningaskuluttajan juttu sokerista.

Broileri = lemppari

Muistin yhtenä päivänä että jääkaapissa oli paketti maustamattomia broilerinleikkeitä. Viimeinen käyttöpäiväkin hätyytteli jo eli pienen tuunauksen kautta fileet uunivuokaan.

Leikkasin fileen halki "taskuksi" terävällä veitsellä. Väliin laitoin ensin vihreää pestoa ja päälle aurajuustoa. Vielä cocktailtikulla reunat kiinni, curryä ja paprikajauhetta pintaan ja fileet uuniin. Tuli muuten aika herkullista :).

Kokkailuja

Tein tässä päivänä yhtenä jauhelihapihvejä. Naudan paistijauheliha oli paikallisessa marketissa puoleen hintaan niin ostin sitä kerralla vähän useamman paketin ja laitoin osan pakastimeen. Koska yleensäkin harrastan ruuanlaittoa niin että katson suuntaa-antavan ohjeen ja teen loput vähän mutu-tuntumalla, niin jauhelihapihvitkin ovat aina vähän erilaisia. Täytyy siis laittaa ohje nyt tänne ylös, niin voin seuraavan kerran tarkistaa että mitä niihin hyviin pihveihin oikein tulikaan ;).

Jauhelihapihvit (n. 20 kpl)

800 g naudan paistijauhelihaa
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 prk ruokakermaa
2 kananmunaa
kaurahiutaleita
korppujauhoja
paprikajauhetta
mustapippuria rouhittuna
suolaa

Ensin turvotin kaurahiutaleita ja korppujauhoja ruokakermassa. Sitten lisäsin voissa kuullotetut sipulit, jauhelihan, mausteet ja kananmunat ja sekoitin tasaiseksi. Paistoin pihvit lettupannulla, että lapset pääsivät jo syömään (uunissa paistaessa kun joutuu odottamaan koko satsin ennenkuin pääsee ruokailemaan). Hyvin kelpasi koko porukalle :). Valkosipulia olisi saanut olla vaikka yksi kynsi enemmän, mutta hyviä oli noinkin. Korppujauhot olisi voinut jättää poiskin, mutta kermaa oli sen verran reilusti että heitin korppujauhoja sinne vähän turpoamaan.

Jauhelihapihvejä, wokvihanneksia ja sinappia. Nam :).

Vähän Seikkailua

Olipa hauska yhteensattuma.

Olimme sunnuntaina serkkuni nuoremman pojan 1-vuotissyntymäpäivillä. Olemme molemmat serkkuni kanssa addiktoituneet Muumi-mukeihin, ja kaikkea muutakin Muumi-aiheista rekvisiittaa on kerääntynyt, hänelle vähän enemmän ja minulle (toistaiseksi) vähän vähemmän. Siinä sitten tuli Muumi-mukit puheeksi, ja sanoin että minulta puuttuu Seikkailu-muki. Kappas, kun serkulta löytyikin niitä kaksin kappalein ja toinen lähti minun mukaani kun kotiuduimme synttäreiltä :). Nyt voin juoda Seikkailu-kokoelman teetä Seikkailu-mukista :).

Harmittelin siinä synttäreillä ollessamme sitä, että kun en viime kesänä aikanani ostanut Ruusutarha-mukia, jossa Muumimamma kastelee ruusujaan, jäin kokonaan sitä ilman. Huuto.netistä sitten löytyi edullisesti käyttämätön Ruusutarha-muki, jätin huudon ja sain sen :D. Muki toivottavasti kotiutuu tänään, kun myyjä ohikulkumatkalla tuo sen mukanaan (säästyypä vielä postikulutkin). Ehkä tämä onkin ihan hyvä päivä, vaikken kahvakuulaa pääsekään nostamaan :).

Kyllä ottaa päähän.

Kävin perjantaina kirurgian polilla ja siellä tehtiin vasempaan jalkaan uudelleen suonikohjujen vaahtoruiskutushoito. Eilen illalla sain ottaa tukisukan pois, eli sen piti olla yhtäjakoisesti jalassa kolme vuorokautta toimenpiteen jälkeen. Suureksi harmikseni huomasin, että sukkaan oli tullut yläreunaan silmäpako ja pieni reikä - toisessa sukassa oli jo semmoinen. Olen valtavan pettynyt noiden tukisukkien laatuun - jos sukat maksavat 112 euroa, pitäisi niiden kestää vähän pidempään ehjänä kuin kaksi ja neljä viikkoa!

Toinen juttu mikä ottaa päähän tuon hajonneen sukan lisäksi, on tämä kahden viikon hikiliikuntakielto, mikä siis johtuu tuosta vaahtoruiskutuksesta. Pari vuotta sitten olisin ollut moisesta vain hyvilläni - saapahan ihan luvan kanssa löhötä sohvalla (ja syödä karkkia/suklaata/jäätelöä/keksejä jne...). Nyt voisin lähteä heti nostamaan kahvakuulaa, polkemaan pyörällä (se pidempi eli 25 km lenkki on edelleen tekemättä), zumbaamaan... Raivostuttavaa! No, onneksi kaksi viikkoa on kuitenkin aika lyhyt aika eikä liikkumista ole kokonaan kielletty, päin vastoin. Kävelemässä saa kyllä käydä, ja itseasiassa sunnuntaiaamuna kävin tekemässä isäni kanssa 5 km:n kävelylenkin. Vauhti oli kyllä aika reipas, kun ottaa huomioon että maasto oli vaihtelevaa ylä- ja alamäkeä ja alusta oli sora- ja metsätietä.

Voinpahan kuitenkin (yrittää) syödä terveellisesti, hikiliikuntakiellosta huolimatta :). Eilen illalla vedin tosin jättiannoksen jäätelöä Täydellisten naisten kanssa, enkä tiedä siitäkö vatsani meni sen verran sekaisin että nyt ei "kunnon" ruoka maistunut ollenkaan. Teinpä sitten ihanan smoothien; maitorahkaa (Ehrmann), banaani, jäisiä mustaherukoita, auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä, hunajaa ja maitoa. Nam :).

Pikareeni

Voihan väsymys sentään kun yöunet ovat jääneet viime öinä ihan liian lyhyiksi. Ensin piti lauantaina valvoa Euroviisujen takia, sunnuntaina kannustettiin Leijonia lätkän MM-finaalin voittoon ja eilen tuli True Bloodin 3. kauden vika jakso (byää!). Selkäkin ilmoitteli taas olemassaolostaan, huomaa että on jääneet zumbat ja jumpat viimeaikoina väliin. Kovasti tekisikin jo mieli zumbaamaan, ja mikäs sitä toisaalta estäisi, sen kun laittaisin musat soimaan ja alkaisin veivata mutta ei se yksin ole sama asia kuin porukalla :).

Lähdin tekemään pyörälenkin kun lapsukaiset kävivät nukkumaan, vähän ennen yhdeksää. Että olikin mukava polkea kun oli vähän viileämpi, mutta kuitenkin lämmin (+11 astetta). Kuvittelenko vain vai onko pyöräilykunnossa tapahtunut pientä nousua, kun poljin 7,5 km lenkin kaksi minuuttia nopeammin kuin kahdella edellisellä kerralla :)? Pyöräilyn päälle nostelin vähän vielä kahvakuulaa. Ensin 12 kg:n kuulalla rinnallevetoa, 4 minuuttia yhdellä kädenvaihdolla. Aikaisemmin olen vaihtanut kättä minuutin välein, ja nyt tein samalla kädellä kaksi minuuttia ilman taukoja. Jes! Kyllä se viimeinen puoliminuuttinen oli aika hankala mutta tein kuitenkin loppuun asti. Välissä piti vähän venytellä käsiä kun hauikset meinasi krampata. 8 kg:lla tein OALC eli rinnalleveto+työntö, tätä en ole aikaisemmin tehnytkään, vaan rinnalleveto ja työntö erikseen omina sarjoinaan. Sujui aika kivasti - pitäisköhän kokeilla samaa 12 kg:lla?

Nyt vielä iltapalaksi uunileipiä (100% ruisleivän päälle turkkilaisesta jugurtista, pestosta, kinkkusuikaleista, juustoraasteesta, paprikasta ja Aurasta tehty mössö - nami!) ja suihkun kautta nukkumaan. Eipä sitä unta ensi yönäkään liikaa tule, mutta jos selkä jaksaisi huomisen työpäivän vähän tätä päivää paremmin...

Muutama keväinen kuva

Ensimmäinen ylämäki. Ei näytä kuvassa miltään...

Kävin viime viikolla serkkuni kanssa tekemässä parin tunnin kävelylenkin luonnonrauhassa. Käveltiin kymmenisen kilometriä latupohjia pitkin. Olisin voinut jäädä sinne metsään vaikka koko päiväksi!

Vuorijärvi. Eipä ole kauaa kun tuolla järvenjällä vielä hiihdeltiin.

Viikko sitten hiirenkorvat oli näin pieniä.

Viikossa on kyllä kevät edennyt ihan huimasti. Alkaa olla jo aika kesäinen fiilis.

Joku on askarrellut kivet pinoon :D.

Naavaa kasvaa Mäntyharjun korkeudellakin :).

Kyyhän se siinä köllöttää.

Yksi ulkoilureiteistä on merkitty tällaisilla merkeillä.

Olet tässä, Uutelan torpan laavulla.

Omenapuu metsän keskellä.

Tämä reitti meinattiin joku kerta kävellä - Mäntyharjulta Mouhulle...

... tästä taukopaikalta matkaa vielä 18,7 km.

Kevät tuli, lumi suli, puro sanoi pulipuli. Tämän kirjoitin joskus isänpäiväkorttiin :D.

Täytyy varmaan seuraavalle metsäreissulle ottaa myös kamera mukaan. Harmi etten saanut ikuistettua niitä metsoja, kaksin kappalein niitä rytisteli taas metsässä kun lähtivät lentoon.